​

• Haluatko kertoa oman tarinasi?

• Kertomuksen julkaiseminen sivulla vaatii henkilökohtaisen kontaktin ryhmäämme.

• Jokainen kirjoittaja vastaa itse kirjoittamastaan tekstistä.

​​

• Lääkärikin tarvitsee lääkäriä - Epikriisi MTV 3

 

1.  Pilattu polvi

Minulta leikattiin v. 2007 toisesta päästä irronnut eturistiside ja muuta vauriota ei silloin ollut, siis ei kulumia, eikä kierukkavaurioita. No kävipä niin, että lääkäri laittoi väärät ruuvit, koska ei talosta löytynyt oikeita ruuveja, eikä niitä löytynyt huudon kanssakaan. Lisäksi tämä tohtori pakotti hoitajan poraamaan, hoitaja yritti kieltäytyä, mutta lääkäri haukkui ja uhkasi hoitajan uran tuhoamisella (olisipa tämän saanut nauhoitettua tai olisi ollut todistaja paikalla!). Kaiken lisäksi napsauttipa kivasti hermon poikki. Myöhemmin, kun kävin valittamassa polvesta leikanneelle lääkärille, hän heitti minut ulos sanoen, ettei sinua vaivaa muu kun TURVOTUS ja ei suostunut enää keskustelemaan kanssani. Lopulta, kun polveni petti alta, muut lääkärit vasta alkoivat uskoa, ettei polveni ole kunnossa. Polveani yritettiin korjata, mutta lääkäri sanoi jo ennen leikkausta, ettei se ei enää tule kuntoon. Polveen oli tullut pahat kulumat, kun olin kävellyt paskalla polvella ja eturistiside oli tosi huonokuntoinen, sekä porakanavan paikka oli väärä, kuin myös ruuvit. Polveeni tehtiin rustopaikkaus ja uusi eturistiside, mutta kuntoon sitä ei enää saada. Hermovika aiheuttaa jatkuvan kivun, jalkani ei siedä pienintäkään tärähdystä, sääreni kosketusta esim. jo peitto, patja ja housun puntti on liian kivuliaalta. Lisäksi isovarpaani ei liiku ollenkaan ja jos liikun pitempää (esim. uin viisikymmentä metriä), niin jalkani on sitä mieltä, "että nyt riittää, minä en enää liiku". Ja siihen jään! Kyse ei ole jaksamisesta, vaan jalkani ei liiku! Hermolääkäri sanoi tämän johtuvan hermokivusta. Hermovika, jonka lääkäri on aiheuttanut, estää myös tekonivelen laiton. Nyt olen tapellut potilasvahinkovakuutuksen kanssa, joka ei haluaisi korvata juuri mitään. Perustelu on, että minulla on perussairaus ??? Nyt mietitään asianajajien kanssa mitä tehdään. Minä en pysty enää esim. tekemään työtäni ja pvv:n mielestä minulle ei ole aiheutunut minkäänlaista ansion menetystä. Entäs kaikki muut menot? Ja arvatkaapa tuleeko kukaan lääkäri sinua puolustamaan? No jääköön vastaamatta, mutta sanonta "Eihän korppi korpin silmää noki" sanoo varmaan vastauksen. Minulta voisi tulla vastaus ärräpäiden kera. Ja kyseinen lääkäri leikkaa aina vaan Kouvolan seudulla, mutta Kotkasta on saanut huhujen mukaan lähtöpassit.
Tällaiset ovat minulla kokemukset yhdestä yksityisestä lääkäriasemasta Kouvolan seudulta!
Eihän tätä rahalla saa korvattua! Taloudellista tappiota tulee koko ajan. Kuntoutustuki on n. 1000 euroa pienempi verrattuna palkkaan. Lisäksi on lääkekulut, kuntoutusmenot ym. Mielipaha on todella ZXZXZXZXZXZXZXZX.

Tällaistä on elämäni tällä hetkellä (2012):
Pidemmät kävelyt taittuvat keppien avulla, pieniä voin kävellä yhdellä kepillä ja tosi pieniä matkoja ilman keppejä, kun jalka on tönkkönä. Jos vähänkin kävellessä taivuttaa polvesta, niin jalka lähtee kivuliaasti alta ja välillä polvi on niin kipeä, ettei voi edes kävellä yhdellä kepillä. Paremmat kepit ostin itse! Auto, Onneksi on! Muuten olisin kodin vankina, mutta auton olen joutunut vaihtamaan automaatiksi, kun jalka petti pari kertaa kytkintä painattaessa. Läheltä piti kolarit. Mutta kauanko on varaa pitää?
Kuntoutuksissa on tullut "juostua" ja liikuntaa harrastettu, niin paljon, kun jalka sietää. Yksityiselle ei kuntoutustuesta rahaa riitä! Keppikävelyt rasittavat olkapäät jumiin. Lisäksi näiden kaikkien lisäksi, niskasta löytyi kulumat ja näin työskentely mahdollisuudet hupenee olemattomiin. Oikea jalka on polvesta ja lonkasta kipeytyneet rasituksesta, kun joutuvat tekemään vasemmankin hommia! Henkisesti, niin kuin fyysisestikin olen ollut tosi uupunut, mutta olen aina yrittänyt pitää jotain mielenkiintoista tekemistä. Onneksi minulla on kädentaito tehdä kaikenlaista esim. käsitöitä askarteluja ja maalausta. Tätäkin häiritsee käsien puutuminen.
Monesta liikunnallisesta harrastuksista olen joutunut luopumaan esim. Ohjasin tanhuja 25 v. ja 2 viimeistä vuotta ohjasin keppien avulla, mutta kun minulle ei enää annettu toivoa, niin jouduin luopumaan tästä harrastuksesta. Sauvakävelylenkit ovat vaihtuneet vähän toisenlaisiin sauvoihin.

5 v. tuli valvottua kaikki yöt. Yhdessä vaiheessa olin niin väsynyt, että saatoin nukahtaa istualleen, kunnes sain lääkkeet, jotka tainnuttaa, mutta uni ei ole samanlaista. Sohvalle ei kannata oikaista, jos haluaa olla hereillä. Fysiologin tutkimuksissa nukuin syvää unta koko yön aikana n. 3 min., vaikka minulla oli lääkkeet jo silloin käytössä. Stressimittari näytti punaista koko ajan.
Hermokipu on aivan selittämätön ja nykyinen lääkitys nostaa painoa koko ajan, vaikka olen laihiksella koko ajan. Painohan ei saisi nousta. Itse lääkkeestä ei paljon ole hyötyä kipuun, joten nyt harkitsen sen lopettamista. Lääkärillekin olen jo tilannut ajan tätä varten.

Moni arkinen asia on muuttunut todella hankalaksi, esim. kauppareissut. Mitenkäs työnnät kauppakärryä, kun käsissä on kepit tai kannat kassia ja vaikka kävelisit yhden kepin kanssa niin kassi ei saa osua sääreen. Reppu on ainoa pelastus, mutta sinne ei viiden ihmisen ruokaostoksia tungeta. Ja olenpa saanut myymälä etsivänkin perään, kuin reppuun tavaroita olen kerännyt!
Itse en enää ole 5 v. jälkeen jaksanut uhrata voimia toivoon, että jalka tulisi kuntoon, vaan voimani satsaan arjesta selviämiseen.
Lisäksi olen joutunut "tappelemaan" potilasvahinkovakuutuksen kanssa, niin kuin Kelan ja Kevankin kanssa. Näissä asioissa ei kukaan juurikaan ole auttanut, vaan itse olen joutunut opettelemaan kantapäiden kautta. Tätä varten olemme perustaneet hoitovirhevertaistukiryhmän Kymenlaakson alueelle.
Töihin menolle en ole paljonkaan jaksanut ajatuksia tuhlata. Työkyvyttömyyseläkettä odottelen. Niinpä kukahan ottaisi töihin "jalattoman ja kädettömän hyypiön"!
Onneksi ovat perheeni, läheiseni ja vertaistuki, jolle voin purkaa tuntoja.
- Sari H.

Linkit (2017):

• Sari menetti hoitovirheen seurauksena työkykynsä...  - MTV

• Riita leikkaussalissa johti hoitovirheeseen - IL

​

2.  Kymmenen vuotta taistelua

Olen kotkalainen 64 vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen ja saman lääkärin ”teloma” kuin Niina Koskela. Minut leikattiin ensimmäisen kerran myös vuonna 2003, kyseessä lonkkaproteesi. Leikkaus meni pieleen, sain hermovaurion (diagnoosilla "lievä”) ja veritulpan nilkkaan. Koko sääri on ed. puutunut ja kosketusarka 2012. Korjausleikkaus tehtiin myös Kotkassa ylilääkärin todettua sen välttämättömäksi. Leikkaus ei kuitenkaan auttanut ja ko. päihdelääkäri siirsi kolmanteen leikkaukseen Ortoniin, jossa sitten leikattiin myös polvinivel joka oli ehtinyt kulua tekonivelkuntoon 2006. Lonkan kolmannesta korjausleikkauksesta oli senverran apua että ehdin työskennellä nuorten työpajaohjaajana puolitoista vuotta, lukuisten kuntoutusjaksojen jälkeen. Jouduin kuitenkin sairaseläkkeelle ja eläke jäi niin pieneksi etten tällä hetkellä pysty hakemaan hoitoja yksityispuolelta jatkuviin kipuihin vaan jonotan jatkuvasti joko terv.asemalle tai keskussairaalaan. Tein kaksi potilasvahinko ilmoitusta ja luovutin. Jälkeenpäin kuulin että olisi pitänyt vaan valittaa päätöksistä. Kuten Niina Koskela totesi menee toipumiseen ja toimeentulon pyörittämiseen kaikki voimat. Nyt olen kuitenkin jättänyt kolmannen potilasvahinko ilmoituksen vedoten edelleen jatkuviin kipuihin, ansiotulojen menetyksiin ja lyhentyneeseen loppuelämään. Ansiotulojen menetys ollut n. 1000e/kk.

 

Tiedossani on myös useampia saman lääkärin leikkaamia henkilöitä, joista yksi vanhempi rouva kuoli korjausleikkaukseen. Yhteiskanne olisi myös yhä mahdollinen, vaikka lääkäri onkin jo eläkkeellä. Hän kuitenkin vielä vuosi sitten lyhensi poliklinikkajonoja ja vielä kerran jouduin toisen polven takia hänen vastaanotolleen. Kauhu oli totaalinen. Nyt olen päässyt oikean kirurgin hoitoon ja lonkkanivelen korjaus on edessä noin kolmen vuoden sisällä, samoin vasemman polven tekonivelleikkaus. Vertaistuki kipuryhmään pääsin tammikuussa 2012. Voisi vain todeta että katkeruus tappaa, on vain yritettävä selvitä positiivisin mielin päivä kerrallaan.

- Virve H.

​

3.  Lääkemyrkytys

Vuonna 2008 sain itselleni sopimattomia lääkkeitä ja olin kuolla niihin. Ensin kortisoni-injektion, 2ml (Duodecimin suositus = 1ml) ja kohta perään samaa vaikuttavaa ainetta astmalääkkeenä suurimman mahdollisen annostuksen - LIEVÄÄN astmaan, vaikka varoitin lääkäriä... Seurasi mm. kahdeksan ensiapureissua, lukuisia Helsingin käyntejä, lääkäreihin - omaan piikkiin ja vuoden rankka toipuminen myrkytyksistä. Lisämunuainen ei ole toipunut vieläkään (v.2014) ja ainakin silmiin ja sydämeen on jäänyt "jälkiä". Nämä kortisonihoidot (jotka aikaansaivat lähes tappavan kemiallisen stressitilan) tulivat maksamaan minulle melkein henkeni, osan terveyttäni ja taloudellisesti; lääkärikäynteinä, tutkimuksina ja palkan menetyksinä lähes 10 000 euroa.

 

Minulla on todettuna Sytokromi P450 (CYP) -entsyymien toiminnan puutteellisuus, josta johtuen en voi käyttää ainakaan 60% lääkkeistä. Myös suurin osa steroidihormoneista (kuten kortisoni = stressihormoni) kuuluvat ryhmään. Maksani ei pysty poistamaan niitä normaalisti ja saan yliannostuksen pienilläkin annoksilla. Suomessa lääkäreiden asiantuntemus asiasta on erittäin huono ja oma tietämykseni aiheesta luultavasti parempi kuin kotikaupunkini lääkäreillä yhteensä. Näitä entsyymipuutoksia on yhdellä sun toisella, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän - siis monella on lääkeitä joita eivät saisi käyttää. Suomessa tämä on uutta, eikä täällä juuri tehdä entsyymimäärityksiä, vaikka testejä on saatavilla (artikkeli "Ohjeet" -sivulla). Näin kattava virhe kuin minun entsyymitoiminassani on harvinainen -jonkun arvion mukaan valkoisella väestöllä parin prosentin luokkaa. Jos lasketaan paljonko 2% on Suomen väkiluvusta, ei luku enää olekaan niin pieni (100 000? - yhtä yleistä siis kuin esim. psoriasis.) Tämän laskutavan mukaan voisi jo Kotkasta löytyä tuhat tällaista "harvinaista" tapausta. Etenkin nämä ihmiset kulkevat lääkäristä toiseen riskillä - kuin etanat jotka ylittävät moottoritietä. Prof. Osmo Hännisen mukaan maassamme kuolee vuosittain n.5000 ihmistä lääkkeiden aiheuttamiin haittoihin, vähintään 300 pelkästään tulehduskipulääkkeisiin. Yhdysvalloissa on lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset johtaneet 106 000 sairaalahoidossa olevan ihmisen kuolemaan v. 2006.

 

Potilasvahinko valitusrumban olen läpikäynyt. Sairaalan silloinen sisätautien ylilääkäri totesi lääkkeeni olleen sopimattomia ja pahoitteli tilannetta, joka oli kohdallani päässyt syntymään. Johtava ylilääkäri (Suomen potilasturvallisuusyhdistyksen puheenjohtaja) kuitenkin kiisti kaiken Avin selvittelyissä. Hänen mielestään minua oli hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla! Potilasvahinkokeskuksesta tuli kielteinen päätös vailla perusteluja ja vahinkolautakunta käytti asiantuntijana sisätautien emeritusprofessoria joka oli jäänyt eläkkeelle jo ennen kyseisten entsyymien löytymistä. Tämä "asiantuntija" totesi, että olen kestänyt saamani kortisonihoidot hyvin! Päätöksessä ei mainita entsyymipuutosasiaa sanallakaan.

Valvira siirsi asiani Aluevalvontaviraston käsittelyyn (koska olin jäänyt henkiin). Avi käytti asiantuntijana keuhkolääkäriä (joka ei ilmiselvästi ole koskaan CYP-entsyymeistä kuullutkaan), oikea asiantuntemus olisi löytynyt perinnöllisyyslääketieteen puolelta. Olen siis hävinnyt kaikki virallisten valitusteiden instanssit vaikka minulla on dokumentit geeneistäni ja listat lääkeaineista joita en saa käyttää. Geenivirheeni on kuitenkin virallisesti tunnustettu ja asianmukaiset varoitustekstit on laitettu potilastiedostoihin.

 

Jos aloitat valitusprosessin tutustu potilaslakiin ja vetoa siihen. Oletko yhdessä lääkärin kanssa päättänyt hoidostasi? Onko hoito tapahtunut yhteisymmärryksessä? Onko sinulle kerrottu hoidon riskit ja vaihtoehdot? Hoito ei saa olla vaarallisempaa kuin itse hoidettava sairaus! Kumoa vastapuoli hyvin perusteluin, faktoilla ja hanki dokumentteja. Henkilökohtaisen kokemuksen myötä suosittelen kuitenkin, virheen tai vahingon sattuessa, ottamaan yhteyttä potilasvahinkoasioihin perehtyneeseen asianajajaan. Useiden kotivakuutusten oikeusturvaosuus kattaa näitä kuluja.

Aina on hyvä pyytää kaikista lääkärikäynneistä dokumentit itselleen, siis mm. laboratoriovastaukset ja sairaskertomukset, ihan vain kaiken varalta. Niitä voi olla vaikea saada enää valitusprosessin käynnistämisen jälkeen. En koskaan saanut tietää mihin minun laboratoriovastauksistani katosi veren kortisolin määritys, joka oli otettu pyynnöstäni ensiavussa. Kantelun tekeminen voi altistaa myös potilastietojen luvattomille katseluille. Minun kohdallani tästä kaikesta on seurannut massiivinen potilastietojen urkinta - minkä johtava ylilääkäri myös kiistää, vaikka dokumentteina on urkinnat paljastavat lokilistat. Urkinta-asia vanheni (ilman sanktioita) ja asiakirjaväärennökset jätettiin selvittämättä, vaikka Valtakunnansyyttäjän virastosta laitettiin määräys asioiden tutkimiseksi.

- "Myrkytetty"

​

Lisää tietoa "Ohjeet"-sivulla - myös lääkeongelmista.

Linkki:

Potilaan oikeuksista

 

_________________________________________________________________________________________________

 

4.  Potilasvakuutus

Minulle tehtiin TAYS:ssa Tampereella 1990 ohitusleikkaus. Ohitusleikkaus onnistui hyvin, mutta rintalastan kiinnityshakasista yksi oli jäänyt jotenkin löysälle. Jokin verisuoni osui sitten siihen hakaseen ja alkoi tihkuttaa verta sisäänpäin. Hakasen kiinnitysleikkauksen yhteydessä sitten pääsi pöpö jonnekin livahtamaan ja siitä alkoi sitten se ruljanssi. Ohitusleikkauksen tehnyt lääkäri oli heti sitä mieltä, että haava on otettava auki ja putsattava sisältä. Lääkäreitä oli kuitenkin useampi ja toiset olivat sitä mieltä että kyllä se antibiooteilla lähtee. Minuun tiputettiin aina vaan vahvempia lääkkeitä, mutta mikään ei auttanut. Lopulta noin kahden kuukauden

kuluttua oltiin siinä tilanteessa että pöpö oli edennyt luumädäksi ja osa rintalastaa jouduttiin poistamaan kokonaan. Näin oletettu 10 päivän reissu venyi liki 100 päivään. Vielä kotiin päästyä haavaa piti pitää kuukauden päivät auki ja huudella sisäelimiä suolavedellä. Sairaala tunnusti heti hoitovirheen ja avusti potilasvakuutus hakemuksen teossa.

Potilasvakuutus korvasi kyllä ylimääräiset noin 90 sairaalassaolo päivää mutta ei mitään muuta. Lähettelin sinne kuvia revitystä ja sieltä täältä leikellystä rinnastani mutta siihen ei otettu minkäänlaista kantaa.

- "Varaosamies"

 

​5. Keuhkoveritulppa

Hakiessani apua terveyskeskuksesta ja keskussairaalasta rintakipuihin, hengenahdistukseen ja yleiskunnon romahtamiseen sekä edeltäneisiin jalkakipuihin, (jo postin haku hengästytti ja pisti rintaan - taustaltani olen liikuntaa harrastava aktiivinen ihminen) lääkkeeksi sain rauhoittavia. Seuraava käynti, mieheni tilasi ambulanssin. Keskussairaalan lääkäri neuvoi syömään ainakin kk rauhoittavia. Kotiutus. Ei sairaslomaa. Lääkärin mielestä; olosi vaan huononee, jos et mene töihin. Viikon päästä osastolle. Siellä ultrattiin sydän. Kardiologi totesi NÄYTÖT ALKAA OLLA VAHVAT, ETTÄ VIKA ON KORVIEN VÄLISSÄ. Sitten rasitus ekg, sama puoskari. En pystynyt polkemaan ja keskeytin, kardiologi poistui huoneesta sanoen HULLU MIKÄ HULLU, PÄÄSSÄS SUL VAAN ON VIKAA. Seuraava yö oli yhtä helvettiä, 7 nitroa ja sietämättömät rintakivut. Pyysin marevanin aloitusta, en saanut, primaspania, en saanut, edes särkylääkettä, en saanut.

 

Aamulla kutsuin lääkäriä useaan otteeseen, ei tullut luokseni. Myöhemmin toinen lääkäri tuli ilmoittamaa, EI SINULLA OLE MUUTA KUIN PÄÄSSÄ VIKA. Kyselin voiko emboliaa tutkia, selvittäen kivun alkavan alaraajoista ja sen jälkeen tulee hengenahdistus ja rintakivut. Mutta ei KOSKA VIKA ON PÄÄSSÄSI. Yritin kertoa kuinka kivut voimistuivat pohkeen ravistelun ja rasitustestin jälkeen. 9 kertaa käynnin aikana hän mainitsi vian olevan päässäni ja tarvitsevan psykiatrista hoitoa. Osastolta kotiutettiin.

 

Seuraavana päivänä 4 nitron jälkeen mieheni vei taas terveyskeskuksen ensiapuun , jossa lääkäri; KOITA NYT YMMÄRTÄÄ ETTEI SINULLA OLE KUIN PÄÄSSÄ VIKAA. Siirto keskussairaalaan. Kyselin hoitajalta milloin lääkäri tulee. EN TIEDÄ TULEEKO SINUN LUOKSESI, TÄÄLLÄ ON SAIRAITAKIN IHMISIÄ. Viimein lääkäri tuli ilmoittamaan SINUN ON TURHA TÄNNE ENÄÄ TULLA, SILLÄ SINUA EI OTETA VASTAAN JA TÄMÄ TIETO VÄLITETÄÄN MYÖS HÄTÄKESKUKSEEN JOTEN SINNEKÄÄN ON TURHA SOITELLA. Olin tosi huonossa kunnossa ja helvetillisten rintakipujen saattelemana kotiutettiin. Potilaspapereissa merkintä, täysin hyväkuntoinen nainen.

 

Sitten yksityiselle Hkiin. Kyselin taas lääkäriltä embolian tutkimismahdollisuutta, mutta hän sanoi tuntevansa ja luottavansa keskussairaalan lääkäriin. MENE VAAN KOTIIN JA JATKAT RAUHOITTAVIEN SYÖMISTÄ. Seuraavaksi suuntasin yksityiselle verisuonikirurgille. Selvitin alaraajojen huonoa verenkiertoa, hengenahdistusta ja rintakipuja. Ei syytä huoleen; SINULLEHAN ON MÄÄRÄTTY RAUHOITTAVIA , MIKSI ET KÄYTÄ.

 

2 kk taistelun jälkeen pääsin yksityiselle röntgeniin, jossa suostuttiin kuvaamaan pohkeeni ilman lähetettä, ja kas kummaa, siellähän olikin syvälaskimotukos ja keuhkoissa molemminpuolin massiivinen keuhkoveritulppa (embolia).Taas osastolle. Hoito oli kiitettävää, kunnes sisätautilääkäri palasi vappulomaltaan ja tokaisi. VIELÄKÖ SE HULLU ON TÄÄLLÄ. Kyseli ammattiani sairaslomaa varten, ilmoitin olevan maanviljelijä. Lääkäri; KUKA SINUT ELÄTTÄÄ. Vastasin; itse. Hänen mielestäään tarvitsin selvästi psykiatrista hoitoa. 3 kertaa 2kk aikana olin psykiatrin vastaanotolla, eikä alan asiantuntijan mielestä mielenterveydellisiä oireita todettu.

Viimeisellä tapaamisella aiemmin mainitsemani kardiologi totesi, SUN OLIS KÄYNNY AIKA HUONOSTI, JOS MYÖ EI OSATTAIS NÄITÄ ASIOITA.

 

Maallikkona en ymmärtänyt tätä ja tein ilmoituksen potilasvakuutuskeskukseen, jossa todettiin hoitovirhe. Käytöksestä kantelin AVI.n, josta sain vastauksen: "Potilasta on tutkittu ja hoidettu lääketieteellisesti asianmukaisesti. Ratkaisu tehty asiantuntijalausuntoon vedoten. Asiantuntija totesi oireiden johtuvan rauhoittavien äkkinäisestä lopetuksesta (en ollut edes aloittanut). Kun embolia sittemmin todettiin, on potilas jälkikäteen tekemässään kirjelmässään mielessään yhdistänyt oireilunsa emboliasta johtuvaksi".

No, enpä ennakkoon osannut kirjoittaa. (Hoitajan merkintä pot. papereissa: potilas kertoo; eikö sekin ole todella vakavaa jos tulppa menee keuhkoon). Keskussairaalan toiminta on asiantuntijan mielestä ollut asiallista ja sairastapauksen selvittely on sujunut ammattitaitoisesti. Lääkäreiden työssä ei voida todeta moitittavaa ja hoito toteutettiin viiveettä.

 

Potilasvakuutus myöntänyt virheen, joka olisi ollut todettavissa viimeistään osastojaksolla jolloin sain "erikoishoitoa". Myös eduskunnanoikeusasiamies myöntää virheen. Lääkäreiden käytös EOAM.n käsittelijän suosituksesta lähetetty Avi.n oikaistavaksi.

Keuhkoembolia on välitöntä hoitoa vaativa sairaus ja tämä kesti 2 kk.

 

PS. Viime syksynä, 2014, lähdin alpeille vaeltamaan ja lennon altistamana oireeni palasi. Kehitystä ei terveydenhoidossamme ole tapahtunut enkä taaskaan saanut apua julkiselta puolelta, onnekseni löysin yksityiseltä pätevän kardiologin alle kahdessa viikossa. Viikon olin käyttänyt hepariinia ennen yksityiselle pääsyä. Tk.lääkäri eväsi minulta lääkkeet pois, vaikka niihin piti olla mahdollisuus loppuiäkseni. Keskussairaalan toimintaa en nyt voi moittia, enhän päässyt sinne ollenkaan.

- "Kidutettu"

 

Linkit:

Päivin jääräpäisyys palkittiin - sai viimein hoitoa -Apu

Päivi taisteli oikeuksistaan -Hymy

​

 

Saaran tarina:

Lääkäri piikitti väärään paikkaan - 23-vuotias Saara halvaantui - "psyykkisen vian" vuoksi.

Kipusairaus vei Saaran pyörätuoliin

(Tulossa lisää - käsittelyjä kesken)

 

 

 

​